Kriisi - mitä se on ja miten toipua?

Tällä hetkellä elämämme ajanjakso on hyvin poikkeuksellinen ja tuo mukanaan monia ennalta arvaamattomia muutoksia elämään, kuormittaa sekä horjuttaa elämän hallintaamme. Eristäytyminen, epävarmuus huomisesta, työpaikkojen menetykset ja sairastumiset johtavan monen kohdalla kriisin kokemiseen.

Elämämme aikana kohtaamiemme kriisien syyt ovat hyvin erilaisia, mutta niin on myös se, miten me niihin reagoimme ja millaisia tunnetiloja ne aikaansaavat meissä. Kriisit jaotellaankin usein kehitys-elämäntilannekriiseihin sekä traumaattisiin kriiseihin. Kehityskriisiksi kutsutaan yleensä normaaliin elämään kuuluvia tapahtumia, jotka jollain tavalla muuttavat tai järkyttävät elämämme tasapainoa. Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi työttömyys, eläköityminen, avioero. Vastaavasti traumaattisella kriisillä tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, johon emme ole osanneet varautua kuten onnettomuudet, sairaudet tai kuolema.

Kriisin kohtaaminen aikaansaa ajanjakson, jossa yksilö kokee voimakkaita tunteita, henkistä kipua sekä hämmennystä. Me jokainen reagoimme uusiin vaikeisiin elämän muutoksiin ja kriiseihin yksilöllisesti, kriisin kulkua voidaan kuitenkin tarkastella neljän eri vaiheen kautta.

Ennalta arvaamatta ilmennyt uusi ja vaikea elämäntilanne laukaisee ensimmäiseksi SHOKKIVAIHEEN. Shokkivaiheessa meidän on yleensä vaikea täysin hahmottaa tapahtunutta ja käsittää tilannetta. Shokki ikään kuin suojelee meitä ja mieltämme tapahtumalta, jolloin on vaikeaa käsittää tapahtunutta todeksi. Osa meistä saattaa kieltää jopa koko asian ja sulkee sen kokonaan pois. Toisille taas shokkivaihe voi aiheuttaa lamaantumista, mekaanista toimintaa tai tunteiden purkautumista huutamisen, itkun tai paniikin kautta. Shokkivaiheessa voi ilmetä myös fyysisiä oireita ja reaktioita kuten huimausta tai pahoinvointia.

REAKTIOVAIHEESSA alamme pikkuhiljaa muodostamaan käsitystä tapahtuneesta ja kohtaamaan sitä. Tässä vaiheessa useilla ihmisillä esiintyy hämmentäviä tunteita ja tuntemuksia, joiden kirjo ja voimakkuus voivat vaihdella laidasta laitaan. Reaktiovaiheelle on myös tyypillistä asioiden kyseenalaistaminen, kuten selviänkö tästä ikinä? Tai onko pääni hajoamassa? Tuntemusten voimakkuus ja laaja kirjo voi aiheuttaa lohduttomuutta, tyhjyydentunnetta sekä pelkoa ja ahdistusta. Lisäksi voi ilmetä myös unettomuutta, ruokahalottomuutta tai muita fyysisiä oireita.

Kriisin niin sanottua kolmatta vaihetta kutsutaan KÄSITTELYVAIHEEKSI, jolloin tapahtunutta aletaan hyväksyä ja ymmärtää todelliseksi. Me ikään kuin alamme olla valmiita kohtaamaan tapahtunut ja hyväksymme sen ettemme voi muuttaa tilannetta. Tapahtumien myöntäminen voi aikaan saada ärtymyksen tunteita tai halua vetäytyä sosiaalisista suhteista. Sosiaalinen vetäytyminen voi selittyä sillä, että haluamme ikään kuin eristäytyä käsittelemään asiaa oman päämme sisälle, emmekä jaksa puhua enää niin paljon aiheesta. Tällainen käsittely pakottaa meidät yleensä samalla pohtimaan omaa elämäntilannettamme ja arvojamme.

Viimeisenä vaiheena voidaan pitää UUDELLEEN SUUNTAUTUMISEN vaihetta, jossa tunnetilamme alkavat tasaantua. Yksilö alkaa olla valmis hyväksymään tapahtuman osaksi omaa elämäänsä ja pystyy jo suuntautumaan uusiin asioihin sekä jatkamaan elämää eteenpäin. Elämän ilo ja tulevaisuus alkavat voittamaan.

On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei kriisin kulku ja käsittely ole kuitenkaan koskaan käytännössä näin suoraviivaista.

Kriisitilanteessa on tärkeää saada psyykkistä apua. Juuri kriisin kohdannut henkilö tarvitsee rinnalleen läsnäolevan ihmisen, johon voi luottaa. Usein mietimme mitä tällaisissa tilanteissa oikein kuuluu sanoa, mutta sanoja tärkeämpää on se, että on läsnä ja tukena. Osoittaa myötätuntoa, kuuntelee ja pyrkii rauhoittamaan. Kyse ei siis niinkään ole suurista sanoista, sillä oikeita sanoja ei edes välttämättä ole. On myös tärkeää muistaa, että juuri kriisin kokenut ei välttämättä tarvitse niinkään keskustelua, vaan kuuntelijan. Myös käytännön apu on usein aluksi tarpeen, shokkivaiheessa olevan henkilön voi olla vaikea huolehtia perustarpeista kuten ruokailusta, perheestä ja kodista.

Jos haluat lukea lisää koronan synnyttämästä kriisistä, niin Helsingin psykologian professori Marko Elovainio ja kriisipsykologi Eija Palosaari avaavat eristäytymisen vaikutuksesta syntyneen kriisin vaiheita Helsingin Sanomissa. Käy lukemassa osoitteesta: 

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006459526.html


Kuva: Maija Juhala
Kuva: Maija Juhala



Kirjoittanut: Katja Putkinen, psykologi