Pysähtymistä ei tarvitse ansaita

Koronan tuomien muutosten myötä monen on täytynyt suunnitella oma arkensa uudelleen. Vakiintuneet rytmit, siirtymät ja toimintatavat on pitänyt sopeuttaa nopealla aikataululla eriskummalliseen nykytilanteeseen. Monen elämään on samalla vapautunut aikaa, joka ennen kului työmatkoihin, harrastuksiin tai sosialisointiin. Nyt tällä ajalla pitäisi tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä. Vai pitäisikö?

Kun lisäaika on kysymättä tipahtanut eteemme, saattaa olla houkuttelevaa tarttua kaikkeen siihen mitä ei ole aiemmin ehtinyt tehdä. Nyt ehtii viimein ulkoilla, siivota, treenata, lukea ja leipoa vaikka kääretorttuja päivittäin. Näissä alkupöhinätunnelmissa tekemiseen uppoutuminen saattaakin tuntua lohdulliselta: omaa orastavaa ahdistusta ei tarvitse kohdata, kun täyttää arjen kehittävällä tekemisellä. Innostava tekeminen luo turvaa ja maadoittaa nykyhetkeen: jotkin asiat ovat vielä täysin ennallaan.

Koronakriisi ei kuitenkaan ole ohi vielä hetkeen, ja mielekäskin tekeminen saattaa alkaa kyllästyttää ja arki autioitua. Pintaan nousee helposti epämiellyttäviä tunteita, kuten turhautumista. Kun aluksi oma vapaa-ajan tehokkuus saattaa jopa lisääntyä, voi sen yhtäjaksoinen ylläpitäminen osoittautua hyvin haastavaksi. Tällöin on erityisen tärkeää pysähtyä miettimään omaa tulkintaa tilanteesta. Jos hyväntuulisuus, energisyys ja reippaus alkavat tuntua liian suurilta vaatimuksilta ja puuhakkuus vähenee, voi tilanteeseen suhtautua monella tapaa. Jos jaksamattomuuden ajattelee olevan merkki laiskuudesta tai heikkoudesta, tilannetta tarkastelee helposti epäonnistumisena. Tämä puolestaan ylläpitää epämiellyttäviä tunteita vahvistaen syyllisyyttä ja pettymystä. Toisaalta, kun tilannetta tarkastelee inhimillisenä reaktiona vaikeaan tilanteeseen, omaan jaksamattomuuteen on mahdollista suhtautua lempeämmin. Jos itsen kehittäminen ei juuri nyt kiinnosta, ei asiasta tarvitse olla huolissaan. Reaktio on täysin luonnollinen. Nyt ei tarvitse mennä eteenpäin, vaan voi keskittyä olemaan paikallaan. Tekemisen voi sopeuttaa siihen, mikä tuntuu nyt sopivalta.

Erityisesti kriisin aikana on hyvä muistaa oma ihmisyytensä. Ihminen ei toimi irrallisena ympäristöstään ja maailmantila vaikuttaa meihin väistämättä - jos ei psyykkisesti, niin monella tapaa jo ihan toiminnallisinkin rajoituksin. Se mitä jaksoi tai pystyi vielä tammikuussa tai kuukausi sitten, saattaa olla tässä tilanteessa aivan liikaa vaadittu. Monen elämään on tullut suuria muutoksia, joihin sopeutuminen vie aikaa. Pysähtymistä, tai edes hidastamista, ei tarvitse ansaita, vaikka sosiaalisessa mediassa pyörisikin "ei tekosyitä! Nyt sinulla on aikaa tehdä X"- fraaseja. Vaikka nyt ei voisi käyttää ajanpuutetta tekosyynä pysähtymiselle, on pandemia aika hyvä syy. Tosin, syytä tai lupaa siihen ei edes tarvita. 


Kuva: Maija Juhala
Kuva: Maija Juhala

Kirjoittanut: Mari Juhala, kesäkuussa valmistuva psykologi